Keijut
Keijujen alkuperästä ei ole juuri tietoa. Historian lehdiltä löytyy kuitenkin useita viittauksia näihin maagisiin olentoihin; vanha kansa paitsi tuntee monia myyttejä, varoittaa myös mielellään kaupankäynnistä ja vihollisuuksista tämän ilkikurisen, jopa kieron kansakunnan kanssa. Keijut hallitsevat vanhaa ja voimallista magiaa, jonka uhmaaminen ei ole viisasta.

Keijut eivät ole lastenkirjoissa esiintyviä perhosen siivillä varustettuja pikkuolentoja. He ovat ihmisten tavoin monenkirjava joukko, niin ulkonäöllisesti kuin kooltaankin - yleensä tosin kasvonpiirteiltään nuorekkaita, kauniita ja miellyttäviä. Tosimuodossaan keijuilla on suipot korvat, terävät kulmahampaat ja kynnet sekä pimeässä luonnottomasti hohkaavat silmät. He voivat kuitenkin demonien ja enkelien tapaan kätkeä illuusioin nämä erityispiirteensä, ja pyrkivätkin tähän ihmisten keskuudessa liikkuessaan.
Kyvyt
Keijukansan magia perustuu vahvasti luontoon ja sen eri elementteihin, mutta heille on suotu sen lisäksi kyky toteuttaa toiveita maagisella sopimuksella. Tässä lajissa keijut häviävät silti demoneille, eivätkä kykene esimerkiksi herättämään kuolleita henkiin tai kehitellä rakkautta yksilöiden välille. Kieroja he kuitenkin osaavat olla jättäen useimmiten sopimukseen porsaanreikiä tai muuten vain manipuloiden sitä vastaamaan omia intressejään. Sopimuksen tekijältä saatetaan pantiksi vaatia jotakin esinettä tai ruumiinosaa, kuten sormea tai korvaa. Jotkut keijut taas vaativat sopimuksen toista osapuolta kumppanikseen, tämän kuitenkin saadessa viettää ensin joitakin vuosia rauhassa - siis, kunnes sopimuksen ehdot täyttyvät.

Keijut hallitsevat niin yli-inhimillisen nopeuden kuin refleksitkin, joskaan eivät yllä vampyyrien tasolle. He ovat myös fyysisesti jonkin verran ihmistä vahvempia ja paranevat nopeammin.

Keijujen peruskykyihin kuuluu portaalien luonti. Portaalit toimivat samalla tavalla, kuin teleporttaaminen, mutta ne kuluttavat enemmän energiaa. Keijut eivät siis pysty käyttämään portaaleja montaa kertaa päivässä, ja suosivat näin ollen jalkapatikkaa lyhyimpien matkojen taittamisessa.

Suippokorvien repertuaariin kuuluu myös demonien ja enkelien hallitsema kyky illuusioihin. Sen avulla he peittävät omasta ulkonäöstään yliluonnolliset puolet, näyttäytyen muille täysin tuiki tavallisina ihmisinä. Illuusiokyky voimistuu iän myötä.

Keijut eivät kykene valehtelemaan, joten tästä syystä ne ovat eteviä puolitotuuksien kertomisessa ja oppivat puhumaan muut pyörryksiin.
Lisääntyminen
Keijut lisääntyvät suvullisesti ihmisten tavoin. Heillä on kuitenkin erikoinen taipumus vaihtaa omia lapsiaan ihmislapsiin; tällöin puhutaan vaihdokkaista. Ihmisvaihdokkaita arvostetaan suuresti, vaikka he eivät useimmiten hallitsekaan magiaa. Uudet keijuvanhemmat antavat yleensä lapsilleen lahjoina talismaaneja, jotka on loitsittu tuomaan kantajalleen terveyttä ja nopeaa parantumista

Keijuvaihdokkaat puolestaan omistavat taikuutta, mikä kuitenkin useimmiten unohtuu ihmismaailmassa. Kykyjen löytäminen on tällöin haastavaa yksilölle, joka on eristyksissä keijumaasta ja lajitovereistaan. Tähän vaikuttaa myös se, että perinteisesti vaihdokkaiden keijumaiset piirteet on hävitetty pitkäkestoisten illuusioiden alle esimerkiksi riimumagialla ihmismaailmaan sopeutumisen takaamiseksi.

Tavallisimmin vaihdokkaat ovat aateliskeijujen lapsia. Syyt vaihdoksiin ihmislasten kanssa ovat moninaisia, mutta merkittävin niistä on, että aatelisperheet pyrkivät pitää sukunsa puhtaina. Vaihdokkaita hylätään ihmismaailmaan myös, jos he omistavat heikot maagiset voimat ja täten tuovat suvulleen huonoa mainetta. Tästä syystä ei ole myöskään epänormaalia, että osa varastetuista ihmisvaihdokkaista tulee noitasuvuista - täten varmistetaan ettei ihmisvaihdokaskaan heikennä keijusuvun voimia. Väkevimpien maagien lapsia kuitenkin kartetaan, sillä yleensä heidän vanhempansa ovat valppaampia yliluonnollisten suhteen ja voivat pahimmassa tapauksessa koitua huolimattoman suippokorvan lopuksi.
Surmaaminen
Keijut ovat iättömiä, sillä heidän vanhentumisensa pysähtyy 25 ja 45 ikävuoden välille. Näin ollen suippokorviin ei pure ikä tai aika, mutta heitä on mahdollista surmata, jos tuntee oikeat keinot. Rauta ja kupari ovat keijuille kuolettavan myrkyllisiä. Jo ihokosketus sattuu ja jättää iholle palovammoja, mutta nieltynä nämä metallit aiheuttavat suippokorville lähes poikkeuksetta kivuliaan myrkytyskuoleman. Kaikenlaisen kontaktin välttämiseksi useimmat keijut käyttävät ihmismaailmassa hansikkaita. Myös suuret määrät pihlajanmarjoja aiheuttavat nieltyinä kuoleman, vähäisempinäkin määrinä syvän tajuttomuuden.

Yleisesti ottaen keijut paranevat nopeammin kuin ihmiset, mutta vakava, tärkeitä sisäelimiä vaurioittava vamma on myös heille kuolettava . Heillä ei ole tarinoista poiketen kykyä esimerkiksi kasvattaa takaisin menetettyjä raajoja.

Keijut eivät ole epäpyhiä olentoja, mutta siitä huolimatta pyhälle maalle astuminen on heille epämukavaa. Sama pätee pyhään veteen - ihokontakti aiheuttaa palovammamaisia haavoja ja on yleisesti ottaen epämiellytävä kokemus.

Vampyyrit ovat keijuille vaarallisia, sillä heidän addiktioita herkästi luova verensä vetää yön petoja puoleensa. Tästä syystä keijukansa välttelee kanssakäymistä verenimijöiden kanssa - vampyyrin itsehillintään kun ei ole tässä asiassa juuri luottamista.
Hierarkia
Keijut asuttavat omaa, muilta olennoilta kätkettyä mannertaan, joka tunnetaan nimillä Keijumaa ja Neverwhere. Sinne pääsee lähinnä vain keijujen luomien portaalien kautta - esimerkiksi demonien teleportaatio tälle alueelle ei toimi. Aikanan kyseessä oli hedelmätön saari, jonka keijukansa kuitenkin nostatti uudenlaiseen kokoon ja loistoon suurilla yhteisillä maagisilla ponnistuksilla. He rakensivat sinne omanlaisensa yhteiskunnan ja suojasivat alueen muiden olentojen katseilta.

  • Kuninkaallisia sukuja on neljä, ja ne ovat kaikkein voimallisimpia perheitä, joista kunkin johtohahmo hallitsee yhtä Keijumaan vuodenaikojen mukaan nimetyistä valtakunnista. Kuningaskunnat elävät näennäisesti sovussa, vaikka keijuhovien huhut toisinaan muuta kertovatkin. Keijut ovat luonteeltaan ovelia ja ilkikurisia, joten konfliktit ovat yleisiä. Tähän asti sodilta on onneksi vältytty yhteisen hyvän nimissä ja tavoitteena on pitää asia ennallaan.

    Kuningatar Mab: Kevään kuningaskunnan hallitsija
    Kuningas Sindri: Kesän kuningaskunnan hallitsija
    Kuningatar Eolande: Syksyn kuningaskunnan hallitsija
    Kuningas Eitri: Talven kuningaskunnan hallitsija

  • Aatelissukuja on useita, ja niille on ominaista pyrkiä hamuamaan valtaa. Aristokraattikeijujen magia on vahvaa, vaikka se ei ylläkään vanhempien ja voimakkaampien kuninkaallisten tasolle. Vuosisatojen saatossa aateliset ovat kuitenkin solmineet hyödyllisiä liittoja keskenään, useimmiten pitäen huolta, että mahdollinen jälkikasvu olisi jopa vanhempiaan voimakkaampaa.

  • Tavallisten keijukansalaisten magia on samoin tasaista, mutta ei yllä aatelisten tasolle. Joskus tavallisen kansan keskuuteen syntyy kuitenkin väkeviä yksilöitä, jotka yleensä joko värvätään aatelisten työvoimaksi tai kaapataan suvun jatkeeksi.

  • Ihmisiäkin kaapataan toisinaan naitettavaksi keijuaatelisten sukuihin sisäsiittoisuuden välttämiseksi.

  • Muut erityispiirteet
    Syntyessään keiju saa tietää tosinimensä. Vain suippokorva itse tuntee sen, ja parempi niin: keijujen nimissä piilee voimaa, joten sen paljastaminen muille voi olla kohtalokasta. Jos joku oppii keijun tosinimen, saa tämä automaattisesti otteen nimensä paljastaneesta yksilöstä. Tosinimen avulla esimerkiksi ihmiset ja noidat ovat aikoinaan orjuuttaneet keijuja toimimaan alaisinaan. Tosinimen haltija pystyy nimittäin sen lausuessaan käskemään keijua tekemään lähes mitä vaan. Tästä syystä keijujen parissa tosinimet ovatkin tarkoin varjeltuja salaisuuksia.

    Jos haluaa tehdä sopimuksen keijun kanssa, voi heidänlaistaan kutsua oikealla riitillä. Yleensä kutsuminen suoritetaan siten, että kutsuja sytyttää muuten pimeään huoneeseen kynttilän kahden peilin väliin, ja kutsuu sanallisesti keijukansaa. Kun riitti suoritetaan oikein, lähinnä oleva keiju kuulee kutsun ja päättää, tahtooko noudattaa sitä. Jos suippokorva saapuu, sammuu kynttilän valo. On parempi, mikäli kutsujalla on pienimuotoinen lahja keijun miellyttämiseksi; kaikki kiiltävä ja varsinkin hopea soveltuvat erinomaisesti.
    Vertailu
    HYVÄT PUOLET
    - Magia vahvistuu iän myötä
    - Kuolemattomia, eivät kärsi ihmisten sairauksista
    - Nopea parantuminen
    - Nopeita ja vahvoja
    - Hallitsevat vahvaa ja vanhaa magiaa

    HUONOT PUOLET
    - Rauta, kupari ja pihlajanmarjat ovat kuolettavia
    - Tosinimen paljastuminen pahantahtoiselle taholle tekee keijusta sätkynuken

    SEKÄ ETTÄ
    - Neutraaleja olentoja, jotka välttelevät muiden konflikteihin sekaantumista
    - Yleisesti ottaen ovelaa ja ilkikurista kansaa
    - Eivät kykene valehtelemaan.
    - Mukavuudenhaluinen laji
    - Saattavat tehdä sopimuksia ihmisten kanssa
    - Persoja kauniille asioille



     < palaa takaisin 
    Keijut © K