Alkuvoimat
Kosmiset voimat, alkujumalat, alkuvoimat. Nämä ilman fyysistä olomuotoa maailmankaikkeuksien halki vaeltavat entiteetit tunnetaan useilla eri nimillä, mutta heitä yhdistävät ikuisuus ja väkevät voimat. Nämä kuolemattomat olennot eivät yleensä ymmärrä kovin hyvin ajan konseptia, eivätkä useinkaan jaksa kiinnittää huomiota universumien kaltaisiin ohimeneviin ilmiöihin.

Kukin alkuvoimista hallitsee yhtä (olemassa)olevaa tai olematonta pääelementtiä, ja sen mahdollisia johdannaisia. Nämä äärimmäisen voimalliset tietoisuudet ovat keskenään väkevimmillään - siis oman elementtinsä yhteydessä - keskenään tasavahvoja. Vaikka he ovat vahvoja myös elementtinsä ulkopuolella, heidät voi, toisin kuin oman elementtinsä parissa, tuolloin uuvuttaa ja kukistaa, mikäli tuntee oikeat keinot.
Kyvyt
Alkuvoimat hallitsevat aina omaa elementtiään johdannaisineen, ja ovat aina sen yhteydessä likipitäen voittamattomia. Heillä ei ole fyysistä kehoa, mutta useimmat näistä kosmisista voimista voivat rakentaa sellaisen itselleen ja käyttää telepatiaa monipuolisesti. Alkuvoiman tietoisuus on äärettömän laaja, ja heidän täysien voimiensa käyttö edellyttää sen keskittämistä. Yksikään heistä ei tähän kuitenkaan pystyy oman elementtinsä ulkopuolella, sillä niin massiivisen tietoisuuden keskittäminen fyysiseen olemukseen tuhoaisi sen täydellisesti. Tämän vuoksi esimerkiksi Maassa kaikkien entiteettien voimat ovat rajoittuneita, jopa Jumalan. Useimmat alkutietoisuuksista ovat olemuksensa laajuuden vuoksi valveunen omaisessa tilassa, jossa he kykenevät tarkkailemaan ympäristöään ja hallitsemaan omaa elementtiään rajatusti. Tästä tilasta palautuminen täysiin voimiin on poikkeuksetta hyvin haastavaa ja vaatii massiivisia mullistuksia.
Lisääntyminen
Alkuvoimien syntytapa ei ole tarkassa tiedossa. Yleensä heitä syntyy vahingossa toisten entiteettien toimesta: Jumala syntyi Kaaoksesta ja Gaia (Maa) Jumalan luomisprosessin sivutuotteena. Pelkistetysti voisi sanoa, että uusien maailmankaikkeuden elementtien myötä niille syntyy tahattomasti itsenäisiä personifikaatioita, siis kosmisia voimia.
Surmaaminen
Kosmista voimaa ei voi surmata lopullisesti. Heidänlaisensa on kuitenkin mahdollista kukistaa oman elementtinsä ulkopuolella. Alkujumala tulee eristää elementistään, uuvuttaa ja iskeä sitä lopulta niin suurella energiamäärällä, että sen olemus hajaantuu liian laajalle alueelle muodostaakseen enää tietoisuutta. Prosessi ei surmaa alkuvoimaa, joten tuon hallitsema elementti jatkaa toimintaansa normaalisti.
Ikäjärjestys
  • Kaaos (NPC) on ensimmäinen alkuvoima, hallitsee tyhjyyttä ja kaikkia epäjärjestyksen elementtejä.

  • Pyhä kolminaisuus on kolmeksi persoonaksi jakautunut alkuvoima, jotka Kaaos kehitti vahingossa. Nujersi Kaaoksen ja kehitti luomakunnan.

  • Maaemo on kaiken maan henkilöittymä ja unimaailman valtiatar. Syntyi kolminaisuuden luomistyön sivutuotteena ja tuli nujerretuksi vaikutettuaan liikaa luomakuntaan.

  • Ilmestyskirjan ratsumiehet eli Tauti, Sota ja Puute ovat Kolminaisuuden palvelijoita, joiden tehtävä on aloittaa aikojen lopussa apokalypsi. Kuoleman arkkienkeli Azrael pitää heidät kurissa.

  • Muut personifikaatiot ovat vähäisempiä alkuvoimia, jotka edustavat tiettyä luomakunnan elementtiä. Esimerkkeinä Pelko ja Karma.
  • Vertailu
    HYVÄT PUOLET
    - Kuolemattomia
    - Eivät sairasta
    - Eivät ruokaile
    - Luodussa fyysisessä olomuodossa tuhoutumattomia
    - Elementtinsä yhteydessä voittamattomia

    HUONOT PUOLET
    - Ei omaa fyysistä olomuotoa
    - Elementistä riippuvainen
    - Joutuvat sietämään muita alkuvoimia elementtinsä ulkopuolella
    - Eivät usein tiedä, miten ihmismaailma toimii
    - Voimat rajoittuneita ihmismaailmassa
    - Ovat usein horrostilassa

    SEKÄ ETTÄ
    - Massiivinen ja väkevä, mutta sen myötä laajalle levinnyt, horrostilaan taipuvainen tietoisuus
    - Usein hyvin varovaisia ja suojautuneita muiden alkuvoimien lähellä vältellessään tuhoutumista


    Pyhä kolminaisuus
    Nykyistä maailmankaikkeutta hallitsee alkuvoima, joka on jakautunut kolmeksi eri entiteetiksi. Yhdessä nuo kolme - Luoja, Vapahtaja ja Pyhä Henki - pitävät yllä luomakunnan tasapainoa ja puolustavat sen olemassaoloa vihamielisiä entiteettejä vastaan.

    Kolminaisuusopin mukaisesti on olemassa yksi ainoa Jumala, joka esiintyy kolmena eri persoonana, joista jokaisella on omat voimansa ja vastuualueensa. Nämä persoonat ovat omia alkuvoimiaan, jotka ovat sidoksissa toisiinsa. Yhdessä he ylläpitävät luomakuntaa ja sen tasapainoa. Jumalan persoonat ovat Luoja (Isä), joka loi maailman useine olentoineen ja ylläpitää sitä voimillaan; Vapahtaja (Poika), joka toimii ihmiskunnan sijaiskärsijänä, syntien hyvittäjänä ja sielujen tuomitsijana; sekä Pyhittäjä (Pyhä henki), josta ovat lähtöisin niin Jumalan pyhyys, hyvyys ja armo kuin enkeleiden siivet, sädekehät ja voimatkin. Yksinkertaisin esimerkki tästä on, että Luoja luo uuden olennon, Vapahtaja puhdistaa tuon sielun synneistä ja Pyhittäjä suo tuolle Jumalan armon, ottamalla tuon sielun omakseen niin kasteessa kuin kuolemassakin, jotta tuo ei joutuisi kadotukseen. Siten yksikään heistä ei kykenisi ylläpitämään luomakunnan tasapainoa ilman kahta muuta, sillä heidän voimansa täydentävät toisiaan - olkoonkin, että Helvetin vahvistuminen on horjuttanut heidän asemaansa ja ylityöllistänyt heidät niin, etteivät he enää kykene pelastamaan aivan kaikkia sieluja.
    Kyvyt
    Kolmiyhtenäinen Jumala on käytännössä kaikkivoipainen ja hallitsee olemassaolevaa maailmankaikkeutta. Kaikkia Hänen puoliaan sitovat kuitenkin muiden alkuvoimien mukaisesti tietyt rajoitukset. He eivät voi käyttää täyttä voimaansa fyysisessä hahmossaan, minkä lisäksi kaikkien kolmen voimat ovat rajatut ihmisten maailmassa. Tämä rajoitus on kuitenkin tarkoituksellinen - näin muita, mahdollisesti vihamielisiä alkuvoimia ei tarvitse suitsia jatkuvasti.
    Historia
    Kauan, kauan sitten oli vain Pimeys. Tyhjyys ja epäjärjestys, jota hallitsi yksi kaikkivoipainen entiteetti, joka Kaaoksena tunnetaan. Olemattomuus velloi ajattomasta ikuisuudesta ikuisuuteen, kunnes kerran tapahtui jotain, mitä ei koskaan olisi kuulunut tapahtua. Epäjärjestykseen syntyi järjestys - Kaaos loi vahingossa itsensä kanssa tasavahvan entiteetin, jossa eli kolme kovin erilaista halua - halu luoda, halu suojella luotua ja halu täyttää kaikki pyhyydellä Kaaoksen pimeyden sijaan.

    Alusta asti Jumala ja Kaaos olivat sodassa. He kävivät äänetöntä taistelua, mielten sotaa, jonka massiivisuutta on mahdotonta käsittää. Kolminaisuus loi universumeita, mutta oli liian jakautunut suojellakseen niitä, jolloin Pimeys nieli ne yhä uudestaan ja uudestaan. Käsittämättömän pitkän ajattoman taistelun päätteeksi pelin säännöt kuitenkin muuttuivat: nuo kolme tarvetta eriytyivät erinäisiksi persooniksi ja alkuvoimiksi, jotka oppivat lopulta vetämään yhtä köyttä. Nykyinen luomakunta syntyi, ja Pyhä Henki syöksi kaiken voimansa Kaaosta vastaan kukistaakseen tuon iäksi.

    Yhdessä Kolminaisuus pakotti Kaaoksen kaukaisen pimeyden laidoille, kukistettuna, nöyryytettynä ja lyötynä. Olevaisella oli nyt uudet valtiaat. He eivät kuitenkaan saaneet tuhottua luojaansa - vaikka Olemattomuus oli karkotettu, tuo uinui yhä pitäen elämästään kiinni, hetkeään odottaen. Kolminaisuus kuitenkin ymmärsi, ettei voisi kukistaa Kaaosta täysin, ja tyytyi lopputulokseen. Pahoin vaurioitunut Pyhä Henki vetäytyi Luomakunnan reunoille vartioimaan Kaaosta ja keräämään voimiaan, kun muut Kolminaisuuden osat keskittyivät Luomakunnan kehittämiseen.

    Pyhän Hengen ollessa poissa Luoja loi maan ja kohtasi yllätyksen. Pyhittämättömälle maalle syntyi oma entitettinsä, Gaia. Tuo oli Jumalan kaltainen väkevä alkuvoima, joka miellytti iäti yksin Kaaosta vastaan sotinutta Kolminaisuutta. Eniten Maa muistutti ominaisuuksiltaan Luojaa, sillä hänessä oli sama halu tehdä uutta. Maanjumalatar aloittikin oman luomistyönsä. Lopulta se ei kuitenkaan ollut Luojalle mieleen, jolloin Kolminaisuus julisti Gaialle sodan. Hirvittävän taistelun päätteeksi Maa kukistettiin samalla tavoin, kuin Kaaos tuota ennen. Luoja hävitti Gaian luomukset, mutta väkevä entiteetti oli kätkenyt maan poveen lapsensa unikulkijat odottamaan aikaansa - edes Kolminaisuus ei voinut tuhota Gaian elementin suojeluksessa olevaa lajia.

    Kun Gaia oli pakotettu uneen, Luoja jatkoi omaa luomistyötään. Taivaan syntyessä Pyhä Henki täytti sen voimallaan, jotta sille ei syntyisi maan tavoin personifikaatiota. Tämän jälkeen luotiin arkkienkelit ja -demoni sekä suurin osa muista lajeista, kuten ihmiset ja rivienkelit. Kun arkkienkeli Lucifer ja demoni Lilith oli syösty Helvettiin ja ihmiskunta oli langennut syntiin, luotiin maailmanlopun ratsastajat Tauti, Sota ja Puute kuolemanenkeli Azraelin valvovan silmän alle rankaisemaan ihmiskuntaa demonien rinnalla.


    Ilmestyskirjan ratsastajat
    Ensimmäinen ratsastaja (Tauti)
    »Valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.»
    (Ilmestyskirja 6:2)

    Toinen ratsastaja (Sota)
    »Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.»
    (Ilmestyskirja 6:4)

    Kolmas ratsastaja (Puute)
    »Musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.»
    (Ilmestyskirja 6:5)

    Neljäs ratsastaja (Kuolema)
    »Hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan.»
    (Ilmestyskirja 6:8)

    Ilmestyskirjan ratsastajat, eli apokalyptiset ratsastajat tai neljä ratsumiestä ovat Pyhän Kolminaisuuden palvelijoita, joiden esiinmarssia yleisesti pidetään maailmanlopun enteenä. Heistä kolme, Tauti, Sota ja Puute, ovat vähäisempiä alkuolentoja, kun taas Kuolema tunnetaan paremmin nimellä arkkienkeli Azrael. Kolme ensimmäistä ratsastajaa luotiin rankaisemaan ihmiskuntaa syntiinlankeemuksen tähden, mutta noiden voimia on rajoitettu johtuen siitä, että täysivoimaisina he aloittaisivat luultavasti välittömästi maailmanlopun. Näin ollen säilyy Kolminaisuuden päätäntävallassa, milloin noille suodaan maailmanlopun aloittamiseksi tarvittava voima. Tauti, Sota ja Puute liikkuvat ihmisten keskuudessa, mutta kuolemanenkeli Azrael, joka hallitsee täyttä voimaansa, valvoo, ettei kolmikko yritä aloittaa maailmanloppua ennen aikojaan.
    Kyvyt
    Tässä osiossa tarkastellaan vain kolmen ensimmäisen ratsastajan voimia ja rajoituksia. He voivat ottaa fyysisen hahmon, mutta se on sidottava johonkin esineeseen, kuten sormukseen. Mikäli tuo esine tuhotaan, ratsastajalta riistetään tuon fyysinen olomuoto, ja se on koottava uudelleen joidenkin päivien kuluessa. Alkuolentona ratsastajaa ei voi tuhota lopullisesti mitenkään, edes Kolminaisuus ei kykene siihen ennen maailmanlopun päättymistä. Ratsastajat voivat hallita omaa elementtiään pienissä, yleensä korkeintaan muutaman sadan hengen kokoisissa ihmisjoukoissa. He ovat kuitenkin lähtökohtaisest erittäin taitavia sysäämään tällä tavoin liikkeelle erilaisia vitsauksia ja ketjureaktioita pienilläkin teoilla, sillä ratsastajat kykenevät ennakoimaan tekojensa seuramuksia luonnottoman hyvin. Samoin ratsastajat voivat halutessaan pysyä tavallisten silmien näkymättömissä.

    Ratsastajien tietoisuudet ovat esimerkiksi Kolminaisuuden tietoisuuksia vähäisempiä, mutta heidän telepaattiset kykynsä ovat silti erittäin voimakkaita. He voivat liikkua luonnottoman nopeasti, hyödyntää telekineesiä ja levitaatiota sekä hallita muutamia henkilökohtaisia erikoiskykyjä, jotka liittyvät yleensä heidän omiin elementteihinsä. Ratsumiehet voivat liikkua kaikissa maailmankaikkeuden ulottuvuuksissa lukuunottamatta Kirjastoa.
    Historia
    Pyhä Kolminaisuus loi maailmanlopun ratsastajat avustamaan demoneita syntisen ihmiskunnan rankaisemisessa ja kuoleman arkkienkeli Azraelia maailmanlopun tuomisessa. Koska ratsastajien halu aloittaa maailmanloppu ja täyttää kohtalonsa oli suuri, Kolminaisuus heikensi heitä niin paljon, etteivät he voisi suorittaa tehtäväänsä liian aikaisin. Heikennetyt ratsastajat lähetettiin ihmisten keskuuteen, missä he ovat vaikuttaneet hiljaa. Ensimmäisen suuren näyttäytymisen ratsumiehet tekivät muinaisessa Egyptissä, kun Pyhä Henki lähetti heidät ensin rankaisemaan syntistä kansaa ja lopulta itse Kuoleman viemään kaikki esikoiset. Myöhempinä aikoina he ovat olleet esillä esimerkiksi keskiajan Euroopassa ruttoepidemioiden aikaan, 1800- ja 1900-luvuilla paitsi siirtomaariiston, myös maailmansotien aikaan ja aivan viime aikoina esimerkiksi antibioottiresistenssin taustalla.